Yksinäisyyttä on tutkittu paljon. On löydetty eri tekijöitä, jotka sitä synnyttävät. Esimerkiksi erilaiset muutokset niin yhteiskunnassa kuin yksittäisen ihmisen elämänkulussa edesauttavat yksinäisyyden syntyä. Ikääntyessä puolestaan liikkumisen rajoitteet, toimeentulon pienentyminen ja pitkät välimatkat läheisiin voivat aiheuttaa yksinäisyyttä (Mielenterveysseura).
Yksinäisyydestä voidaan erottaa myös eri lajeja, kuten yksinäisten siviilisääty sekä fyysinen yksinäisyys. Fyysinen yksinäisyys tarkoittaa esimerkiksi yksin asumista ja yksin olemista. Helsingin ikääntyvästä väestöstä noin 60 prosenttia asuu yksin. (Helsingin kaupungin tietokeskus). Ja koko Suomessa asuu yksin noin 350 000 yli 65-vuotiaista (Mielenterveysseura). Sitten on ystävättömyys eli ihmisellä ei ole yhtään ystävää. Tällainen yksinäisyys korostuu varsinkin raskaissa elämänvaiheissa. On myös ns. kosmista yksinäisyyttä, jota runoilija Lauri Viita on kuvannut tutuksi tulleella lauseella: ”Ihminen, kaiken keskellä olet sinä yksin”. Tämä on ihmisen perusyksinäisyyttä, jota taide ja uskonto yrittävät tavoittaa. Tätä yksinäisyyttä tuntee meistä joskus jokainen. Viidentenä lajina voidaan ajatella yksinäisyyden tunnetta eli tunnekokemusta merkityksettömyydestä sekä yhteyden puutteesta.
Henkilökohtainen arvio yksinäisyydestä tärkein
Ihmisen oma kokemus yksinäisyydestä onkin tärkeintä. Se on oma henkilökohtainen arvio omasta elämäntilanteestaan ja siihen liittyvistä ihmissuhteista. Toinen ihminen saattaa näyttää ulkopuolisesta hyvinkin yksinäiseltä, mutta henkilö itse ei koe olevansa lainkaan yksin. Edesmennyt teologian tohtori Martti Lindqvist on todennut seuraavasti: ”Yksinäisyys voi olla valittu elämäntapa ja syvästi eheyttävä kokemus, mutta vain vapaaehtoisena ja aikaisemmin koetun syvän yhteyden pohjalta.” Hyvä on myös tiedostaa, että monien ihmisten ympäröimä saattaa kokea hyvinkin suurta yksinäisyyttä. Tämä tulee esille esimerkiksi palvelutaloissa. Yksinäiseksi itsensä tunteva kokee, ettei tule kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Hän kokee hylkäämistä. Hän ei koe kuuluvansa joukkoon. Hän on laumasta erotettu. Tälläista yksinäisyyttä on raskasta kantaa. Siihen voi vaikka kuolla. Yksinäisyys onkin ehkä ihmiskunnan kipeimpiä ongelmia.
Oleellista kuitenkin on se, että meistä jokainen voi omalta osaltamme lievittää toisen yksinäisyyttä. Emme tarvitse suuria tekoja, vaan arkipäiväisiä yhteydenottoja ja kohtaamisia. Käyttäkäämme siis hyvää tahtoa ja sydäntä sekä maalaisjärkeä. Ja sinä, joka kärsit yksinäisyydestä, otathan vieraasi ja ystäväksi haluavan avoimin mielin vastaan. Tarvitsemme luottamusta ja hyväksyntää puolin ja toisin. Näin meillä on toivoa hyvästä yhdessäolosta!
HelliEn palveluista tukea yksinäisyyteen
HelliEn palveluista yksinäisyyteen voi saada tarvittavaa tukea etenkin keskusteluavusta sekä elämäntarinoinnista. Keskusteluapu räätälöidään kunkin asiakkaan näköiseksi. Se voi tarkoittaa esimerkiksi kuuntelua, yhdessä pohtimista, vaikean asian kertomista ja jakamista, sekä mahdollisten vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä ja löytämistä. Keskusteluapu ei ole terapiaa. Elämäntarinointi pohjautuu puolestaan ajatukseen, että jokaisella on oma tarinansa, joka pitäisi saada ainakin kerran kertoa toiselle ääneen. Oman elämäntarinan kertominen voi auttaa esimerkiksi arvostamaan ja jäsentämään omaa elettyä sekä tulevaa elämää.
Voit löytää apua myös seuraavista linkeistä: