Hyvin usein omaiset näkevät paremmin kuin heidän vanhempansa sen, että ilman palveluja kotoamuutto saattaa tulla nopeammin eteen, kuin jos kotona olisi tarvittavat palvelut. Omaisilta pääsee syvä huokaus, kun he esittävät vanhuksilleen, että nyt olisi korkein aika hankkia apua arjen sujumiseksi. Vastauksena tulee: ”Eihän me vielä apua tarvita, hoidetaan vielä kyllä ihan itse omat asiat” tai ”Meillähän on sinut, sinä autat.” Ja tietenkin yksi osa vastausta on usein: ”..kun se maksaa”.
Ja niinhän ne palvelut yleensä maksavat ja sekin on monen vanhuksen kohdalla totta, että pärjätään kotona ilman ulkopuolisia. Tai siis pärjätään juuri ja juuri. Omaisilla on tässä kohtaa huoli, hätä, surukin siitä, että vanhemmat kieltäytyvät vastaanottamasta tarjottua apua. Lapset ajattelevat, että avun turvin äidin ja isän elämä helpottuisi ja siitä tulisi myös turvallisempaa, ehkä mielekäämpääkin.
Miten saada läheinen ymmärtämään avuntarve?
Ajatellaanpa vaikka yksinäisyydestä kärsivää tai vanhusta, joka ei omin voimin pääse enää ulos. Omaisilla on tässä hyvä tahto vanhempiaan kohtaan ja tilanne on haasteellinen. Tällaisessa tilanteessa, missä avuntarvetta on, mutta itse asianomaiset kokevat toisin tai näkevät tilanteensa parempana kuin omaiset, auttaa usein ulkopuolisen konsultin, asiantuntijan eli ammatti-ihmisen mukaantulo. Ulkopuolinen on neutraali osapuoli ja osa hänen ammattitaitoaan on motivoida ikäihmistä ottamaan vastaan tarjotut palvelut. Tämä ei tietenkään tarkoita mitään pakkomyyntiä, jossa myydään väkisin vanhuksille tuotteita tai palveluja ilman, että vanhukset ymmärtävät asian tai ylipäänsä tarvitsevat näitä tyrkytettyjä asioita. Tätä ei alan ammatti-ihminen koskaan tee. Tämän tiedostaminen pitää olla palveluntuottajalle, alan yrittäjälle yksi tärkeimmistä arvoista. Jos ei kohta tärkein!