Tarinamme

Pienenä tyttönä kuuntelin mummani, Helli Elisabetin, ja hänen ystäviensä tarinoita mumman kotimökin pirtin lattialla. Ystävät täyttivät pirtin penkit ja yhteen kokoonnuttiin milloin mistäkin syystä. Oli ompeluseuroja ja nimipäiväjuhlia, kylän asioita ja kahvikestejä. Usein pelkkä yhdessä oleminen riitti syyksi juhlaan. Arjen keskellä järjestetyt pienet juhlahetket kantoivat aina seuraavaan tapaamiskertaan asti.

Työmatkani varrella olen kohdannut ikäihmisiä eri tavoin. Olen ollut mukana ohjaamassa, neuvomassa, auttamassa, keskustelemassa – ennen kaikkea olen ollut kuuntelemassa pieniä ja suuria tarinoita elämästä. Jo lapsena tuolla pirtin puisella penkillä oivalsin jotakin siitä, kuinka jokaisen ihmisen elämä on ainutlaatuinen. Samasta ajatuksesta olen ammentanut jatkuvasti työssäni: ikään katsomatta ihmisen tulisi saada elää mahdollisimman rikasta ja elämänmakuista elämää. Usein tähän tarvitaan toista ihmistä, vierellä kulkijaksi, tukijaksi ja kuuntelijaksi.

Niin syntyi HelliE ja kaikkea tätä on HelliE.

Terveisin Annamari